Laulu aihe liittyy jakeeseen Jer. 6:16
ETSIKÄÄ MUINAISIA POLKUJA, KYSYKÄÄ: MIKÄ ON HYVÄ TIE?
1) Kun mä muistan menneisyyden varjon, ajat ennen meitä eletyt.
Monet sukupolvet ahdinkoineen ovat niin kuin verhoon peitetyt.
Silti menneisyyden synkkään yöhön loistaa valo Pyhän Rakkauden.
Joskus kirkkahamman valon luoden, joskus niin kuin tähti kaukainen.
2) Monet kulkeneet on ilman Herraa, seuransa he ovat hyljänneet.
Vaikka Herra kutsui monta kertaa, eivät silti häneen turvanneet.
Kuitenkin on joukko pieni ollut, jolle kutsu rakkaaks’ tullut on.
Ovat saaneet Golgatalle tulla, turvata tuon ristin armohon.
3) Tänäänkin tuo valo kirkas loistaa, tahtoo tulla luokse syntisten.
Voimallansa voi se varjot poistaa, synkät muistot synnin orjuuden.
Jeesus Kristus on tuo valo taivaan, joka loistaa yöhön aikojen.
Vain hän voi tuoda meille avun vaivaan, kaikki syntikuormat poistaen.
4) On aikakausi sangen vaarallinen, tää aika missä juuri elämme.
Se vanha käärme on niin petollinen, käy viettelyksin ympärillämme.
Oi kiitos Jeesus, mursit käärmeen vallan, Golgatalla murskaten sen pään.
Suo ristis’ mulle täällä turvapaikan, siellä käärmeen kukistuvan nään.
5) Vaikka en nyt ymmärtää mä voikaan syytä moneen ihmiskohtaloon.
En tiedä että miksi Herra soikaan vain osaksemme täällä tuokion.
Luotan, että Isä kaiken tietää, askeleemme ohjaa Totuuteen.
Vaaroissa ain’ avuksemme rientää, sen todistaahan uhri Jeesuksen!
6) Tahdon vielä mieliin tuoda viestin, se ilosanomaksi annettiin:
Ken uskoo Herraan Jeesukseen saa kanssaan käydä taivaan Jerusalemiin!
Siell’ on Kristus-valon alkulähde, asuinsija Pyhän Rakkauden.
Ken sinne saapuu, hän ei koskaan lähde, saa turvapaikan luona Jeesuksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti