Taivastoivo

Runoilin seuraavan runon muistoksi äidille ilman mitään erikoista syytä 24.3.1980.


TAIVASTOIVO

1) Kun katson alas maailmaan, nään surua ja tuskaa vaan.
On ihmiset niin peloissaan ja vaeltavat teitä maan.

2) On keskellä tään kurjuuden tuo Lohduttaja taivainen:
Yeshuan Henki armollinen, apuansa tarjoten.

3) En häntä näe, kuitenkin, tunnen rakkaan Mestarin.
On rauha hänen seurassaan parempi kuin aarteet maan.

4) Hän lohdutuksen tuskiin tuo, sydämen valkeaksi luo,
taivastoivon lahjoittaa ja Isän kotiin johdattaa.